Somen puolella aloitin haasteen, jossa tarkoituksena oli kehittää silmää muutoksiin. Olitte ihan oikeilla jäljillä, kysymys oli kehonkielestäni!
Tärkeintä on erottaa, mikä on syytä ja mikä on seurausta.
Seuraukseen ja siihen reagointiin ei kannata liikaa juuttua. Päähuomio kannattaa keskittää enemmän siihen tilanteeseen, mikä seurauksen laukaisee.
Korjauksiinkaan ei ole olemassa mitään yleispätevää kaavaa, on mentävä tilanteen, koulutustavan ja yksilön reaktioiden mukaan.
Tapoja juoksuttaa ja maastakäsitellä on monia, eikä ole yhtä ainutta oikeaa tapaa tehdä asioita. Tämä hevonen on koulutettu vastaamaan tämän tyyppiseen juoksuttamiseen ja maastakäsittelyyn.
Vastaan nyt tässä asioihin, mitä moni kommentoinut ja videon katsoja todennäköisesti mietti.
Miksi alkujaankaan heilautan narua tai osoitan hevosta kädellä?
Alkuun hevonen hakee tähän suuntaan takaosaa hieman liikaa sisälle ja etuosa karkaa samalla ulos ympyrältä. Samalla se helposti alkaa vetämään ulospäin ja kiihdyttää vauhtia.
Koitin ensimmäisenä helpottaa hevosen liikkumista tuomalla ensin etu ja- takajalat samoille raiteille, silloin sen tasapaino muuttuisi paremmaksi. Pyysin siis narua heilauttamalla väistämään takaosaa askeleen ulospäin. Harjoitus ja merkit olivat hevoselle tuttuja, se osaa ne hyvin, paineen määrä ei ollut hevoselle mitenkään poikkeuksellisen iso ja yllättävä.
(Huomautuksena tähän: tälle hevoselle on olemassa erilainen merkki liikkua enemmän eteen, tämänkaltainen narunheilautus se ei ole)
Seurauksena tuona päivänä tähän väistöpyyntöön oli kuitenkin ryntääminen ja vastustelu.
Mikä sitten oli syy, mikä laukaisi vastustelun?
Ryntäyksen ja vastustelun syyksi paljastui asentoni siinä ensimmäisessä hetkessä, kun aloin pyytämään hevosen takaosaa ulos, eli ihan videon alussa. Muu oli seurausta, ei enää syytä.
Joka kerta kun pääsin palaamaan alkutilanteeseen vastustelun loputtua, seuraus toistui niin monta kertaa, että muutin kehonkieleni oikeaksi hevosen mielestä.
Kuvakaappauksista toinen varsinkin on huonolaatuinen, mutta siitä näkee tuon, mikä oli hevoselle olennaisin ero asennossani.
Pelkkä rintamasuunnan menosuuntaan kääntäminen ei tuonut toivottua tulosta. Korjaukset, mitkä osoittautuivat olennaisimmiksi, oli kääntää omaa rintakehääni hieman vasemmalle, ajatella taipumista omasta vasemmasta kyljestä ja kantaa erityisesti oma oikea lapa ja kylki paremmin. Hevonen lähti silloin peilaamaan kehonkieltä välittömästi. Eli kyse oli vieläkin yksityiskohtaisemmasta asiasta, mitä äkkiseltään ajattelisikaan!
Vaikkei sitä toiselle videopätkälle tallentunut, hevonen reagoi tosiaan tämän muutoksen jälkeen hienosti ja ylireagoimatta merkkiin väistää takaosaa (narun heilautukseen/sormen osoitukseen takaosaa kohti). Avutkin siis pysyivät aivan samanlaisina, vastustelun alkamisessa ei siis ollut kyse paineen määrästä, vaan pyyntöjen tahattomasta pienestä ristiriidasta. Oma yläkroppani ei kantanut kunnolla oikealta ja virheellisesti neuvoi silloin hevosta viemään etuosaa ulospäin ja tekemäni muut pyynnöt taas pyysivät takaosaa ulos.
Naru pysyi koko ajan samassa kädessä molemmilla videoilla. Jalustimien alas tipahtaminen ei vaikuttanut tilanteeseen mitenkään. Ei myöskään sijaintimme kentällä ollut olennainen. Hevosta ei pyydetty isommalle ympyrälle, eikä koitettu estää ravaamasta, en vain antanut sen vetää minua ympyrältä ulos.
Huom! Moni hevonen ei välttämättä häiriinny näin näkyvästi noin pienestä asiasta, mutta hevoset ovat erilaisia ja tämä yksilö on hyvin herkkä kehonkielelle. Pelkästään yksi nopeampi askel saisi sen reagoimaan isommin, joku toinen hevonen taas ei tuumaisi siitä mitään. Tämän vuoksi tämän yksilön kanssa onkin mahtavaa työskennellä, kun palaute tulee aina selvänä!
Miksi sitten hoidin seurauksen niin kuin hoidin?
Tälle hevoselle on tyypillistä lisätä vauhtia, rynnätä eteenpäin, kun joku on vaikeaa tai se ei tunne oloaan tasapainoiseksi. Se ei siinä tilanteessa välttämättä aina kuuntele ääniapua (ääniapuun reagoimista sille täytyy selvästi vahvistaa ja se on seuraavaksi työlistalla). Väistämisen sijaan hevonen kiihdytti siis vauhtia ja alkoi voimakkaasti vetää minua ulos ympyrältä. Missään vaiheessa en vetänyt hevosta itseäni kohti, vastustin vain lähtemistä sen mukaan ympyrän ulkopuolelle.
Miksi rintamasuuntani kääntyy välillä hevosta kohti?
Rintamasuunnasta kommentoitiin, että on hyökkäävää hevosta kohtaan kääntyä sitä päin.
Minulla on kolme syytä, miksi tein niin:
1) Oma tasapainon säilyttäminen.
Jos hevonen vetää voimakkaasti ulospäin, ihmisen on vähän pakkokin kääntyä hevosta kohti, ihan jo säilyttääkseen oman tasapainonsa. Koitin kuitenkin pitää sijaintini hevosen kehoon nähden samana, vaikka se veti minua ulospäin.
Jos hevonen vetää, omaa asentoa on hyvin vaikea kesken kaiken muuttaa, sen tietää jokainen, joka on juoksuttanut hevosta, joka puskee ulos ympyrältä. Korjauksen erilaiseen kehonkieleenkin pystyin tekemään vasta, kun hevonen lakkasi vetämästä.
2) Kuten jo aiemmin sanoin, tapoja on monia. Kohti kääntyminen on myös osa tämän hevosen ymmärtämää kehonkieltä, joka ennakoi hidastusta ennen pysähdystä tai lähestyvää suunnanvaihtoa varten.
Tämä näkyi hyvin videon lopussa olevassa pysähdyksessä. Hevonen olisi voinut ehdottaa siis myös pysähdystä tähän, tällä kertaa se valitsi toisin.
3) Kohti kääntyminen niinä hetkinä, kun tunnen hevosen alkavan vetää, estää myös äkkinäiset rykäisyt riimusta.
Se johtuu ihan yksinkertaisesti siitä, että pysyn silloin paremmin tasapainossa tuntiessani vedon alkavan. Pystyin silloin elämään kädelläni sen mukana, vastustaen sitä tasaisemmin, en halunnut tapahtuvan jojo-efektiä, joka sattuisi hevosta niskaan. Pidin tuossa hetkessä tärkeimpänä sitä, että oma vastukseni vetoon on mahdollisimman tasainen ja siinä mukana elävä. Silloin myös myötäys toimi niinkuin halusin sen toimivan; kun hevonen väisti takaosaa ulos, se sai aikaan itse myötäyksen naruun. Valitsin siis tilanteessa pienemmän pahan.
Miksi jatkan takaosan osoittamista narulla tai kädellä?
Seurauksia hoidettaessa tilanteet elävät ja niissä pitää tarvittaessa muuttaa tapaa nopeasti. Tässä oli kyse ihan harkitusta toiminnasta osaltani.
Niinkuin edellä mainitsin, hevonen olisi voinut myös kohti kääntymisestäni pysähtyä tai hidastaa, koska se on sille tuttua kehonkieltä. Niin ei kuitenkaan käynyt, joten minun piti vaihtaa toimintaani nopeasti, ettei hevosen kiihtymys pahene ja saadaan tilanne rauhoittumaan. Seuraava valintani oli pyytää takaosan väistätystä, joka usein rauhoittaa tilannetta merkittävästi. Tilanteessa ei ollut siis päätöntä paineen käyttöä vaan keinoa piti vain vaihtaa sekunneissa, kun edelliseen ei reagoitu.
Se on minun tapani kommunikoida hevosen kanssa ikäänkuin sanoen: "Meillä on tässä nyt ristiriita ja ymmärrän, että joku on sinulle nyt vaikeaa tai epäselvää. Koitan ratkaista tämän, mutta sinun täytyy ensin siirtää takaosaa vähän, että saataisin tilanne nollattua ja paine pienemmäksi."
Koska hevonen tuotti tilanteessa jo itse painetta riimuun, en halunnut lisäksi rangaista sitä lisäämällä entisestään painetta narua heiluttamalla tai nykimällä. Pointtina tässä herkkään niskaan kohdistuvien nykäisyjen välttäminen. Koitin sen sijaan pitää mahdollisimman tasaisen vastuksen ja jatkaa takaosan osoittamista kädellä. Hevonen veikin sitten takaosaa askeleen ulos, jolloin se samalla löysäsi narun ihan itse, paine poistui ja pääsimme jatkamaan yhdessä liikkumista. Vaikka tilanteessa oli ikävä paine silloin, kun hevonen veti minusta poispäin, se pystyi korjaamaan tilanteen, koska tarjolla oli tuttu ratkaisu epämukavuuteen.
Ensimmäisessä videossa en pyytänyt tiettyä askellajia, mutta en myöskään rangaissut hevosta siitä, jos se lähti ravaamaan, koska tiesin vauhdin lisäämisen olevan sille tapa ilmaista tilanteen hankaluutta. Ainut pyyntöni oli takaosan väistäminen, en puuttunut muuhun.
Aina kun tilanteeseen ilmaantui hevosen puolelta vetoa ulospäin, tiesin sen olevan vinossa ja pyysin sitä silloin väistämään takaosaa. Aina kun hevonen reagoi pyyntöön ja veto loppui, pääsin kokeilemaan kehonkieleni korjaamista eri tavoin.
Miksi tämä haaste?
Tarkoitus on silmän harjaannuttamisen lisäksi myös havahduttaa ihmisiä harkitsemaan kahdesti, ennen kuin hevosta rangaistaan sen reagoidessa isosti. Ei aina, mutta hyvin usein se syy on meissä ihmisissä itsessämme.
Tämänkin hevosen helposti joku voisi leimata tuhmaksi, kurittomaksi tai liikaa energiaa keränneeksi. Tosiasiassa se on vain hyvin herkkä ja ilmaisee mielipiteensä hyvin selvästi.
Suosittelen kaikkia kuvaamaan omaa tekemistään ja katsomaan sitä kriittisesti. Joskus omasta tekemisestä näkee korjattavat asiat vasta videon katsottuaan, varsinkin kehonkielen hallinta on yllättävän haastavaa ja tunne kehon asennosta saattaa valehdella paljon. Tulette myös huomaamaan, että osa teidän tekemistänne muutoksista ja varsinkaan tunnetila ei näy välttämättä lainkaan ulospäin videon katsojille.
Toivon, että tämä julkaisu ja tilanteen auki purkaminen herättää myös miettimään sitä, miten tilanteet harvoin ovat ihan yksiselitteisiä.
Muistilista muiden tekemistä seuratessa ja havainnoidessa:
*Omat reaktiot perustuvat omaan tapaan tehdä asioita.
Jos narunheilautus tarkoittaa sinun tavassasi, että hevosen tulee lisätä vauhtia, saatoit nähdä tässä videossa tapahtuvan niin ja se vaikutti tulkintaasi tilanteesta.
*Välillä nähdään sitä, mitä halutaan nähdä, perustuen omiin kokemuksiin.
Jos itse on koettu joskus samankaltainen tilanne, saattaa näyttää siltä, että minä vedän hevosta narusta, eikä hevonen minua. Perustuen pelkästään siihen, että joskus itse on vetänyt vastaavassa tilanteessa. On kuitenkin eri asia vastustaa vetämistä, kuin vetää itse.
*Ollaan opittu jotain uutta ja mullistavaa, nähdään sitä tiettyä asiaa sitten joka tilanteessa.
Hevosten kanssa opimme jatkuvasti havainnoimaan uusia, erilaisia asioita. Jos on oppinut havainnoimaan uuden asian, se on kuitenkin vain yksi havainnoitava asia isommasta kokonaisuudesta, ei välttämättä koko totuus tai olennaisin asia juuri siinä tilanteessa.
*Jos joku esittää mielipiteensä itsevarmasti ja vahvasti, muut saattavat alkaa nähdä samaa tilanteessa.
Saattaa tapahtua ns. lauma-ajattelua, eli mukaudutaan muiden mielipiteisiin, arvioimatta tilannetta tarkemmin itse. Vahvan mielipiteen myötäily ei silti tee mielipiteestä tai tilanteen tulkinnasta välttämättä lainkaan oikeaa.
*Mikä on totta juuri siinä tilanteessa, sen tietää vain tilanteessa oleva hevonen ja sen käsittelijä.
Paineen määrää esimerkiksi on todella vaikea ulkopuolisen määrittää.
*Iso reaktio ei välttämättä tarkoita isoa paineen käyttöä.
*Jos hevonen reagoi isosti johonkin pyyntöön, siihen voi mennä hetki, että löytyy korjaus tilanteeseen.
Jokainen hevonen reagoi isosti johonkin joskus, se on elämää ja pakoeläimelle normaalia käytöstä tietyissä rajoissa. Tärkeintä silloin on stressitilanteesta palautuminen, hetkellinen stressi ei ole liian vakava juttu. Jos isosti reagointi jatkuu uudestaan ja uudestaan, pitää miettiä tilannetta vaan entistä tarkemmin.
*Jokainen näkemämme ristiriitatilanne ei ole hevosen kaltoinkohtelua.
On erittäin hienoa, että nykyään hevosten hyvinvointiin kiinnitetään monin tavoin huomiota ja aina onkin pyrittävä parempaan, mutta annetaan myös armoa itselle ja muille. Tarkoituksellinen turha kovuus on aivan eri asia, kuin tahaton tilanne, joka koitetaan korjata heti kun tiedetään miten.
*Harvoin harjoitukset alkavat täydellisesti.
Hevonen kertoo palautetta meidän tekemisestämme koko ajan, sitä on tärkeää kuunnella. Ei kuitenkaan kannata soimata itseään, jos ei heti suju. Tarkistetaan omat pyynnöt, oma asento ja energia, yritetään uudestaan. Jos ei edelleenkään onnistu, tarkistetaan taas ja kokeillaan uudestaan jne. Aluksi kaikki on vaikeaa, ennen kuin siitä tulee helppoa!
Pohdittavaksi vielä pari kysymystä:
*Jos olisin julkaissut vain ensimmäisen osan videosta, mitkä olisi olleet ohjeet minulle, mitä tehdä?
*Olisitteko neuvoneet tekemään samoin, mikä tässä osoittautui hevoselle ratkaisevimmaksi muutokseksi tekemisessäni?
*Nyt kun katsotte videon uudestaan ja tiedätte, mitä siinä tapahtui, mitkä ovat ajatukset?
*Mikä on oma tapasi hoitaa tilanne, jos huomaat hevosen reagoivan johonkin liian isosti, niin että lähtee ryntäämään ja vetämään sinua?
コメント