Pieni ajatusleikki tähän alkuun: 1. Visualisoi mielessäsi tilanne, jossa löydät koirasi pureksimassa kenkääsi/hevosesi kiskoo jalkaa kavioita puhdistaessa.
Sano mielessäsi (tai ääneen) ihan samalla tavoin, millä tavoin sanoisit tilanteessa eläimelle. Tunnustele hetki sitä tunnetta, millä tavoin reagoit.
2. Visualisoi tilanne, jossa kutsut koiran luoksesi, kun se on menossa kiellettyyn paikkaan ja se tottelee/ hevonen tulee liian lähelle sinua taluttaessa, pyydät sitä peruuttamaan ja se tottelee. Sano taas mielessäsi tai ääneen samalla tavoin, millä tavoin sanoisit tilanteessa eläimelle. Tunnustele vuorostaan tätä tunnetta, miten reagoit tilanteeseen.
Jos sinun pitäisi määritellä yllä olevan kuvan mukaan, mikä oli reagointisi voimakkuus tilanteessa 1? Entä tilanteessa 2? Tämän visualisointiharjoituksen tarkoitus oli herätellä pohtimaan omien reaktioiden voimakkuutta, erityisesti ei-toivotun ja toivotun käytöksen ilmaisun suhteen.
Huudatko "Ei!" ja kuiskaatko "hyvä"?
Mietitäänpä tässä välissä hetki työhyvinvointia työpaikoilla. Hyvä työilmapiiri muodostuu rakentavasta palautteesta. Kerrotaan siis, missä parannettavaa sekä kehutaan ja kannustetaan, kun huomataan onnistumiset ja yritykset kehittyä paremmaksi. Hyvä työilmapiiri kannustaa työskentelyyn ja saa yrittämään aina enemmän.
Entäpä, jos saisit kehityspalautetta säännöllisesti ärhäkästi ilmaistuna ja kehu tulisi silloin tällöin muodossa: "Ei ihan huono!" Millaisena sinä kokisit sellaisessa työpaikassa työskentelyn? Motivoisiko se sinua yrittämään? Uutta työntekijää taas kun perehdytetään, hän saa usein selvän palautteen, kun sisäistää tehtävän.
Pidemmän päälle työhyvinvointi perustuu kuitenkin enemmänkin siihen, kokeeko työntekijä tekemisensä merkitykselliseksi ja saako hän selvän palautteen tekemisestään.
Myös palkka motivoi tekemään töitä, vaikka mikään muu työympäristössä ei motivoisikaan. Tekisitkö muuten töitä mielellään, jos palkkasi maksettaisiinkin banaaneissa eikä rahassa? Mielestäni paras motivaattori työn tekemiseen on noiden yhdistelmä: selkeä palaute, kannustus yrittämiseen ja asianmukainen palkka.
Kuten työpaikoilla uutta työntekijää perehdytettäessä, usein reaktiomme ovat selvempiä ja mustavalkoisempia, kun opetamme eläimille jotain uutta taitoa. Jotenkin se selkeys vaan helposti hiipuu vähemmäksi, kun kyseessä on jo opittu taito.
Kuulostaako tutulta?
"Kyllähän Musti nyt tietää, että kenkää ei saa syödä!" "Ei Pollella se jalan pitäminen nostettuna voi nyt olla niin vaikeaa!" "Taas se Musti meinasi karata naapuriin!" "Onpa ärsyttävää, kun Polle tunkee noin lähelle!"
Tässä vähän väittämiä kouluttamiseen liittyen:
Väittämä 1. Eläimellä pitää olla selvät rajat.
Niitä rajoja sitten haetaan kieltojen, käskyjen ja jonkun näköisten rangaistusten muodossa. Eläinten suhteen ajatus enimmäkseen on ollut ja on vieläkin melko yleisesti, että hyvä johtaja on tiukka johtaja. Sanotaan myös, ettei saa inhimillistää eläintä, sen pitää totella. Olen hyvin samaa mieltä siinä mielessä, että eläintä ei saa inhimillistää sen elinympäristöön ja lajityypillisiin tarpeisiin liittyvien asioiden kannalta. Ja tietysti eläinkansalaisen etiketti on hyvä osata, jotta elämä ihmisten maailmassa on sujuvaa ja jossain mielessä turvallistakin kaikkien kannalta.
Koitan kuitenkin lähestyä näitä koulutustilanteita siltä kannalta, että me koitamme rakentaa yhteistä kieltä eläimen kanssa. En halua lähtökohtaisesti käskeä tai kyykyttää, vaan neuvoa ja opastaa. Jos jo ajatuksen tasolla ajattelemme, että haluamme neuvoa käskemisen sijaan, olemme pehmeämpiä tekemisessämme.
Hyvin moni ongelma tuntuu pienenevän tai jopa poistuvan, kun eläin ymmärtää, että me haluamme auttaa sitä eri tilanteissa toimimaan tavalla, joka on sille helpompaa ja miellyttävämpää, niin henkisesti kuin fyysisesti. Toki tämä ei toimi aivan kaikissa tilanteissa, koska eläin ei tiedä "omaa parastaan" tulevaisuutta ajatellen. Mutta eläin ymmärtää, mikä on parasta sillä hetkellä. Esimerkiksi ihminen auttaa eläintä vaikkapa pyytämällä tiettyä käytöstä, jolloin stressi vähenee/vireystila muuttuu parempaan suuntaan tai korjaa eläintä tasapainoisempaan, mahdollisesti jopa kivuttomampaan asentoon.
Väittämä 2. Eläin on tyhmä, yksinkertainen, tuhma, jääräpäinen, vi**umainen, hankala.
"No se nyt on vaan tommonen, ei se opi, ei se tajua!"
Tosi moni näistä tyhmistä, tuhmista, hankalista jääräpäistä ei kuitenkaan oikeasti ole sitä. Useimmiten syynä on kommunikaatio-ongelma, eläin ja ihminen eivät ymmärrä toistensa kieltä ja palkkio ei olekaan ollut eläimen mielestä oikeasti motivoivaa.
Vrt. Tekisitkö töitä mielellään, jos palkkasi maksettaisiinkin banaaneissa eikä rahassa?
Vaikka emme voi oppia kommunikoimaan täydellisesti eläinten kanssa, me voimme oppia katsomaan tilanteita eri kannalta, jolloin meidän omat reaktiomme ovat paljon parempia ja tehokkaampia tilanteiden ja käytöksen muuttamisen suhteen.
Väittämä 3. Kehu ei riitä palkinnoksi.
Kehu ei tosiaan ihan joka tilanteessa pelkästään riitä motivoimaan, mutta minä uskon vahvasti, että kun eläintä kehuu selvästi ja on aidosti iloinen sen pienistä onnistumisista, se motivoi sitä yrittämään paljon enemmän. Eläin vaistoaa meistä huokuvan ilon.
Kehu ilman tunnetta ei ole kehu!
Ihmisillä on usein kummallinen tapaa kieltäessään ja eri mieltä ollessaan olla hyvin, hyvin voimakas ja vahva. Kuinka paljon helpommin sitä karjaisee "Ei", kuin hihkaisee iloisesti "Hienoa" tai "Hyvä"? Tosi usein näkee tätä kipakasti kieltämistä ja kehut taas piipitetään lähes kuulumattomalla äänellä tai sanotaan ne todella rauhallisesti.
Kiellon ja kehumisen tulisi mielestäni vastata samaa volyymia, olla tasapainossa keskenään. Jos joudut olemaan tiukka ja vahva käyttäessäsi "ei"-sanaa, pitäisi olla yhtä innokkaasti kehuva ja kannustavakin. Muuten eläimelle ei ole selkeää, miten hyvä se hyvä olikaan. Tällä ajatusmallilla toteutettuna kieltäminenkin alkaa hieman rauhoittua maltillisemmin toteutettavaksi, harva nimittäin haluaa kirkua yhtä kovaan ääneen iloisiakaan kehuja. Jos eläin kiihtyy kovin innokkaista kehuista, silloin kehuja pitää toki antaa hieman maltillisemmalla äänellä, mutta näin yleisesti ajatellen se on harvemmin ongelma.
Väittämä 4. Kehuista ylpistyy.
Liekö tässä kehumisen vähyydessä ja hiljaisuudessa taustalla hieman myös meihin istutettu suomalainen kulttuuri, ettei saa kehua liikaa ettei vaan ylpisty? Kuka sitten kouluttaessa liikaa ylpistyisi? Kehuttava eläin vai kehuja antava henkilö?
Järjestään kaikkia koulutettavien eläinten omistajia on pitänyt kannustaa kehumaan enemmän ja isommin. Kehumista tunnutaan vähän häpeilevän. Monella saattaa olla taustalla pelko, että eläin oppii jotain väärää, jos sitä kehuu enemmän tai vahingossa vaikka väärään aikaan. Osaan ihmisistä taas vaikuttaa ympäristön paineet: pitävätkö muut tyhmänä, itsestään liikoja luulevana, liian lepsuna tai osaamattomana, jos kehuu enemmän ja isommin.
Tähän liittyy se, että muut eivät välttämättä näe ulospäin selvästi mistä kehutaan, mutta eläimen käsittelijä itse huomaa vaikkapa muutoksen tunnetilassa tai pienessä yrityksessä oikeaan suuntaan. Sivustakatsoja saattaa saada virheellisen kuvan "tyhjästä kehumisesta".
Muista tämä, jos sinua hävettää kehua pienistä hetkistä! Sinulla on täysi oikeus olla ylpeä onnistumisista, niin isoista kuin pienistä! Yksittäisistä hetkistä tulee lopulta iso kokonaisuus. Kaikki, jotka ovat pidempään työskennelleet eläinten kanssa, tietävät, ettei usein ole oikotietä onnistumiseen, asioita pitää pilkkoa pieniin osiin ja silloin iloitaan jokaisen matkalla olevan etapin saavuttamisesta. Annetaan siis rohkeasti kehujen kuulua ja ilon näkyä!
Mielestäni on myös tosi tärkeää kehua jo yrityksestä, jotta motivaatio saadaan pidettyä yllä ja eläin ei ala pelkäämään virheiden tekemistä.
Minulla on kouluttaessa yksi tavoite, jonka haluaisin joka kerta saavuttaa. Haluaisin jokaisen koulutettavan kanssa saada eläimelle sen tunteen, että juuri se on maailman paras lajinsa edustaja. Haluan mennä hetkeksi pieneen kuplaan, jossa juuri tämä eläinyksilö saa oman hetkensä loistaa ja tuntea olevansa viisain, taitavin ja paras.
Jos nyt palaisit takaisin tekemään tuon kirjoituksen alussa olevan visualisoinnin, olisivatko reaktiosi erilaisia?
Mikäli tämä teksti herätti sinussa ajatuksia, kommentoi joko blogin kommenttikenttään tai tähän päivityksen alle! Tämä on mielestäni erittäin mielenkiintoinen aihe!
Σχόλια